Eläinten oikeus vs. metsästys, osa I

Eläimillä on ollut suuri merkitys ihmisten elämässä läpi tunnetun historian, sen kaikissa kulttuureissa. Niitä on pidetty jumalina, paholaisina, toteemieläiminä, työjuhtina, ravintona, raaka-aineena, apulaisina, kulkuvälineinä, testivälineinä, kilpailijoina, vihollisina, kumppaneina ja lemmikkeinä. Joitain lajeja on tarkoituksellisesti pyritty hävittämään sukupuuttoon ja eräitä nostettu perheenjäseniksi, jopa toisten ihmislajitovereiden yläpuolelle. Eläimiä on jaettu saastaisiin ja puhtaisiin lajeihin, suhtautuminen niihin on vaihdellut äärimmäisestä raakuudesta sokeaan rakkauteen. Eläimet ovat siis meille erittäin tärkeitä. Ne herättävät meissä suuria tunteita.

Eläimiä on inhimillistetty, niistä on tehty sankareita, kirjoitettu tarinoita ja satuja. Epäjohdonmukainen ja osin ristiriitainenkin suhtautuminen eläimiin on silmiinpistävää niin yksilötasolla, kuin koko yhteiskunnassa. Oikeudenmukaisuuden ja moraalin käsitteitä on laajennettu koskemaan myös eläimiä, vaikka juuri omantunto (tai sen puute) on selkeimpiä ihmistä ja eläimiä erottavia asioita. Keskiajalla eläimille pidettiin jopa oikeudenkäyntejä.

Perinteisesti suhde ihmiseen on ratkaissut eläimen oikeudet. Lemmikillä on aina ollut enemmän oikeuksia, kuin tuotantoeläimillä tai haittaeläimillä. Kissan raapima sohva tai koiran pureksima kenkä ei yleensä johda lemmikin lopettamiseen, mutta samaa tuhoa aiheuttanut hiiri tai rotta saa tappotuomion. Lampeen jäätynyttä joutsenta pyritään auttamaan, mutta pihaan eksynyttä käärmettä jahdataan.

Tuotantoeläimen tai lemmikin olosuhteet eivät parhaassakaan tapauksessa vastaa vapaata elämää luonnossa. Kun ihminen tarjoaa eläimelle suojaa ja ravintoa, se tekee siitä automaattisesti myös itsestään riippuvaisen. Kaikilta lemmikeiltä ja tuotantoeläimiltä on siis riistetty valinnanvapaus ja mahdollisuus vapaaseen luonnolliseen elämään.

Riistaeläin saa elää luonnollisen hyvän elämän ilman ihmisen hyväksikäyttöä. Metsästäjän tarjoama kuolemakin on helpompi ja nopeampi, luonnossa kun pedot syövät elävältä, eikä terveydenhoitopalveluita ole tarjolla. Lihansyöjälle, joka ihminen luonnollisesti on, riistan liha on moraalisesti kestävin vaihtoehto.

Liha on aina ollut kaikkein arvostetuin elintarvikeryhmä. Riista ei ole tavallista lihaa, ei luomua, vaan monin verroin parempaa, siis puhtaampaa ja luonnollisempaa ravintoa. Aina silloin tällöin kuulee kuitenkin paheksuntaa metsästystä kohtaan. Mielenkiintoista, ettei juuri koskaan kuule mielipidettä ”on väärin ostaa lihaa kaupasta” tai edes ”on väärin käydä kalassa”. Onko siis tuotantoeläimen tai kalan oikeus elämäänsä jotenkin pienempi?

Kaikki lihaa syövät olennot luonnossa ovat joko metsästäjiä tai raadonsyöjiä. Tämä koskee myös ihmistä. Helppoa ymmärtää miksi niin monet suosivat metsästystä :)

Lähes kaikki ihmiset hyväksyvät eläinten tappamisen jossain tilanteessa, näin esimerkiksi vanhan ja sairaan, kärsivän eläimen tai päälle hyökkäävän vesikauhuisen koiran tappamisen. Lähes yhtä monet hyväksyvät luonnonkansojen (intiaanit tai eskimot) oikeuden metsästää. Miksi ihmeessä ei kaupunkilainen voisi metsästää kestävän kehityksen säännöillä ja riistanhoidosta huolehtien? Yksikään eläinlaji ei ole Suomessa vaarassa kuolla sukupuuttoon metsästyksen takia.

Ajatus, että sivistyneessä yhteiskunnassa on täysin moraalitonta metsästää (se kuuluu siis johonkin historiaan) on täydellinen väärinkäsitys. Luonnonvaraiset eläimet eivät elä sivistyneessä yhteiskunnassa ja kaikki yritykset sovittaa luonnon kiertokulkua sivistyneisiin normeihin osoittaa lähinnä täydellistä tietämättömyyttä ja vieraantumista luonnosta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti