Eläinoikeusyhdistys Fauna valehtelee, osa III


Eläinoikeusyhdistys Fauna valehtelee tai ainakin johtaa tahallaan ihmisiä harhaan. Jatketaan ”Eläimet maalitauluna – metsästyksen kritiikkiä” – esitteen analysointia kohta kohdalta.

Väite:

Vesilintujen metsästys alkaa joka vuosi samaan aikaan riippumatta kesän etenemisen ja siten lintujen pesinnän ajankohdasta. Lintujen metsästys aiheuttaa muutoksia niiden käyttäytymisessä etenkin metsästyskauden alussa. Linnut aikaistavat muuttoaan, eivätkä ne pysty kokoontumaan samaan paikkaan. 

Metsästys muuttaa myös lintujen vuorokausirytmiä: linnut pääsevät ruokailemaan parhaille paikoille vasta yöaikaan, ja ne joutuvat lentämään kauemmaksi hyviltä ruoka-apajilta. Ne menettävät suuren osan ruokailu-ajastaan, eivätkä täten pysty keräämään tärkeää ravintovarastoa talvimuuttoa varten. Alhainen ruumiinpaino altistaa lintuja metsästykselle.

Fakta:

Metsästäjät ovat aktiivisia luonnon monimuotoisuuden puolustajia. Metsästäjät ovat perustaneet omille mailleen monia lintukosteikkoja (http://www.kosteikko.fi/) ja ennallistaneet soita luonnontilaisiksi. Monet metsästäjät järjestävät myös ruokintaa vesilinnuille, joka auttaa niitä vahvistumaan muuttomatkan rasituksiin. Metsästäjät toimivat aktiivisesti vesilinnuille vahingollisten vieraspetojen poistamisessa.

Suomessa on 187 888 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. Kun mukaan lasketaan meret ja joet, on Suomessa 314.604 kilometriä rantaviivaa. Tämän lisäksi tulevat lukuisat suot, kosteikot ja vettyneet pellot. Näistä lähtökohdista on erittäin helppoa laskea metsästyksen aiheuttaman paineen määrä vesilinnuille. Keskiverto metsästäjä käynee kerran tai pari yli neljän kuukauden mittaisen kauden aikana sorsastamassa.

Väite:

Pesinnässä onnistuneet naaraat ovat lentokyvyttömiä noin 2/3 sulkasadon kestosta. Metsästys kohdistuukin yleensä voimakkaasti sulkiviin, pesinnässä onnistuneisiin lintuihin. Poikaset ovat usein metsästyskauden alussa niin nuoria, etteivät ne osaa vielä lentää. Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa jokainen metsästäjä voi laillisesti ampua metsästyskaudella niin monta vesilintua kuin haluaa.

Fakta:

Metsästys ei todellakaan kohdistu voimakkaasti sulkiviin, pesinnässään onnistuneisiin lintuihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Helsingin yliopisto toteuttivat 2005-2007 valtakunnallisen vesilintujen siipikeräyksen. Ilman satojen vapaaehtoisten metsästäjien panosta, ei 6.106 siiven kerääminen olisi ollut tieteen käyttöön mahdollista. Tutkimus osoitti erittäin selvästi, että Suomessa verotetaan tuottoa.

Siipikeräyksessä yli 80% puolisukeltajasorsista ja 90% kokosukeltajista oli nuoria lintuja, ei siis väitetysti sulkivia emoja. Sulkasato koskee metsästyskauden alussa vain osaa aikuisista naaraista. Lentokyvyttömät sulkasatoiset sorsat oleskelevat tiheän vesikasvillisuuden seassa, eivätkä näin ole edes metsästäjien tavoitettavissa. Sorsastus kohdistuu pääsääntöisesti (monestakin syystä) lentäviin lintuihin ja näin kaikki lentokyvyttömät linnut ovat käytännössä rauhassa metsästykseltä.

Suomessa jokainen metsästäjä ei voi laillisesti ampua niin monta vesilintua kuin haluaa. Metsästys ei ole jokamiesoikeus edes metsästäjille, vaan metsästysoikeus perustuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta maanomistukseen. Maanomistajat ja metsästysseurat käytännössä rajoittavat metsästyspaikkoja, aikoja ja lupia. Kaikilla metsästäjillä ei ole edes mahdollista metsästää vesilintuja omalla kotiseudullaan. Käytännössä myös asutus rajoittaa metsästystä, 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta ei saa metsästää. Monet järvet ja lahdet tulevat automaattisesti rauhoitettua rantakaavalla.

Väite:

Hirvenmetsästystä perustellaan yleisimmin hirvikolareiden vähentämisellä. Tähän löytyy kuitenkin muitakin keinoja. Kolmanneksessa hirvikolareissa autoilija ajaa ylinopeutta. Pelkästään nopeuden pudottaminen 90 kilometristä tunnissa kahdeksaankymppiin pienentäisi hirvionnettomuudessa kuolemisen riskiä yhdeksäsosaan.

Ruotsin hirvitiheys on selvästi suurempi kuin Suomen. Asukaslukuun suhteutettuna Ruotsissa kuitenkin sattuu huomattavasti vähemmän hirvikolareita kuin Suomessa. Syynä tähän pidetään hirviaitojen suurempaa määrää, liikennekulttuuria sekä ennen kaikkea alhaisempia nopeusrajoituksia.

Fakta:

Kaikki tuntemani metsästäjät kannattavat parempia ja turvallisempia teitä, sekä hyvää liikennekulttuuria. Lainatakseni väitteen logiikkaa ja jalostaakseni ajatusta hieman lisää; hirvikolarit voitaisiin välttää kokonaan tai lähes kokonaan, jos kaikki autot sekä raideliikenne korvattaisiin ympäristöystävällisillä polkupyörillä…

Väite:

Metsästys myös aiheuttaa hirville tuskaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi hirviemot ja -vasat kaipaavat menetettyä osapuolta jopa niin paljon, että voivat nääntyä nälkään.

Fakta:

Näin ehkä Disneyn bambileffoissa. Oikeasti luonnossa hirvivasojen kuolleisuus on petojen ja muiden syiden vuoksi korkeinta kaikista ikäluokista. Jos tällainen nälkään nääntyminen olisi kovinkin yleistä, niin hirvet kuolisivat hyvin nopeasti sukupuuttoon.

Metsästyskin kohdistuu eniten juuri vasoihin. Vasat ovat metsästyskauden alkaessa suurin ikäluokka koko hirvipopulaatiosta. Vasaverotus perustuu myös lakiin, joka kieltää eläinsuojelullisista syistä emon ampumisen vasalta. Metsästäjät näkevät vuosien aikana toistuvasti hirvilehmiä, joilta on ammuttu vasa. En ole koskaan nähnyt tai kuullut tällaisten hirvien itsestään nääntyneen nälkään. Luonnossa kuoleminen on täysin luonnollista, eläimet jatkavat elämäänsä ilman muistomerkkejä tai puheita, oli kuoleman aiheuttaja sitten metsästäjä tai peto.

Väite:

Suomessa yli 90 %:lla suojelualueista saa metsästää. Muutamien suojelualueiden lisäksi metsästykseltä on rauhoitettu ainoastaan taajamarannat.

Fakta:

Ainoastaan taajamarannat, ei ole mikään pieni siivu Suomen rantoja. Käytännössä suuri osa eteläisen Suomen rannoista on rakennettu melko taajaan ja näin lähes automaattisesti metsästyskiellossa (150 metrin sääntö). Sama sääntö rauhoittaa myös paljon muitakin maa-alueita, kuin vain taajamarantoja.

Toiseksi, jokaisella suojelualueella on suojeluperuste, eli syy miksi kyseinen suojelualue on perustettu. Hyvin usein suojelualueita on perustettu tietyn luontotyypin ja esimerkiksi kasvien tai hyönteisten suojelemiseksi. Myös maisemalliset ja virkistykselliset syyt ovat monien suojelualueiden tärkeimpiä perusteita.

Miksi ihmeessä ei tällaisilla alueilla voisi metsästää esimerkiksi hirveä, joka ei ole suojelun tarpeessa ja päinvastoin voi ylitiheänä populaationa jopa olla uhkaksi suojelualueelle? Tai metsästää vieraspetoja, jotka ovat jo itsessään uhkana alkuperäiselle suomalaiselle luonnolle? Tällainen metsästys ei mitenkään uhkaa suojelualueen suojeluperustetta vaan päinvastoin tukee sitä.

Väite:

Metsästykseltä rauhoitetut alueet olisivat erittäin tärkeitä erityisesti vesilinnuille. Linnut saisivat hoitaa pesimisensä ja sulkasadon rauhassa loppuun sekä kerätä ravintoa muuttomatkaa varten. Muuttomatkalle ne voisivat lähteä luonnollisella aikataululla, kun metsästäjät eivät häiritsisi niitä.

Fakta:

Koko yllä väitetty ongelma on puppua. Katso jo edellä olevat faktat. Metsästäjät päinvastoin tukevat monin tavoin vesilintujen hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuutta.

1 kommentti: