Eläinten oikeus vs. metsästys, osa III

Jotkut meistä ostavat reilun kaupan ruokaa tai luomuruokaa ajatellen, että hän tekee luonnolle hyvän valinnan. Tosiasia on, että kaikki maatalous tuhoaa alkuperäistä luontoa ympärillään. Mitä tehottomampaa se on, sitä enemmän se syö ympäröivää luontoa alleen. Luonnon ekosysteemin kannalta ei ole mitenkään ylväämpää kuolla luomupellon alle, kuin metsästäjän lautaselle.

Eettisissä valinnoissa ja/tai mielipiteissä monet harrastavat yhden aatteen shoppailua, periaatteella: mikä itsestä tuntuu hyvältä, syventymättä ollenkaan kokonaisuuksiin tai laajentamatta aatetta yleisperiaatteeksi. Mitä muuta voisi ajatella vaikka luomuhedelmistä joita tuodaan Uudesta-Seelannista? Kyse ei siis ole niinkään oikeasta ja väärästä, vaan lähinnä tunne- ja fiilispohjalle rakentuneesta maailmankuvasta.

Monet pitävät kasvissyöntiä jotenkin moraalisesti hienompana ja parempana vaihtoehtona. Mitä meidän tulisi ajatella kasveista, jotka käyttävät eläimiä ravintonaan :) vai pitäisikö myöntää, ettei moraalilla ole tämän valinnan kanssa paljoakaan tekemistä?

Metsästäjät kuvataan usein raakalaismaisina punaniskoina, jotka ylitehokkaalla arsenaalillaan tuhoavat kaikkea, mikä liikkuu tai pysyy paikoillaan. Metsästys esitetään vastenmielisenä urheiluna, joka on helppoa tuomita moraalisesti. Vastuunsa tunteva metsästäjä on kuitenkin kaukana tästä. Metsästäjät kaikkein viimeisinä haluaisivat tuhota riistansa. Silloinhan heidän elämäntapansa loppuisi automaattisesti. Päinvastoin, metsästäjät ovat monen lajin suojelun uranuurtajia ja edelleenkin käytännön vastuunkantajia.

Jos ajatellaan, ettei ihmisellä ole oikeus puuttua luonnon ekosysteemiin tai yksittäisten eläinten kohtaloihin, niin silloinhan ihmisellä ei olisi oikeutta rakentaa taloja, teitä, tehtaita tai hyödyntää luonnonvaroja, pitää kotieläimiä, harjoittaa maataloutta. Emme yksinkertaisesti voi elää vaikuttamatta luontoon yksilötasolla tai koko ekosysteemiin.

Mitä ajatella ihmisestä, joka tuomitsee kaikkinaisen eläinten hyväksikäytön (vastustaa metsästystä, karjataloutta, syö kasviksia, eikä pukeudu nahka- tai villavaatteisiin), mutta on valmis uhraamaan ”lemmikkieläimen” koko elämän kahlehdittuna ja mielivaltaisesti rodunjalostettuna miellyttämään/viihdyttämään omistajaansa sekä olemaan täydellisesti riippuvainen hänestä?

Luonto on kaiken olemassaolon perusta, ihmisen tarpeiden tyydyttäminen edellyttää luonnon hyväksikäyttöä. Kaikki ravintomme, esineemme ja energiamme on peräisin luonnosta ja sen hyväksikäytöstä. On vaikea ymmärtää henkilöä, joka vastustaa sorsastusta, mutta tykkää uida ihmisen tekemällä hiekkarannalla ja syödä viljaa, joka kasvoi vesijättömaasta kuivatulla pellolla. Miten voisi ottaa vakavasti metsästyksen vastustajaa, joka asuu turvevoimakaukolämpönä lämmitetyssä kerrostalossa ja lukee lehteä, jonka paperi valmistuu erämaajärven rannalta hakatuista puista?

Niin sanottuja eläinaktivisteja yhdistää tappamisen ulkoistaminen ja tekopyhyyden sisäistäminen.


7 kommenttia:

  1. Näinhän se aina menee ! Valmiita ollaan arvostelemaan varsinaista "tappamista" ottamatta huomioon omaa välillistä tuhoamista. Olisi mielenkiintoista nähdä millainen mailma olisi ja miten se toimisi erilaisten vihreiden aktivistien arvojen mukaan. Eiköhän kuitenkin ihmiskunnan aikojen alusta ole luontoa hyödynnetty kaikessa niin ravinnossa kuin tarvekaluissa.

    VastaaPoista
  2. TapiolanTakamailla3. syyskuuta 2012 klo 11.28

    Paljon on myös täydellistä sumutusta eläinaktivistipuolella. Yleensä likipitäen järkevän rajamailla liikkuva SLL on julkaissut kirjoituksen, jossa "metsästyksen" käsitteeseen upotetaan helikopterista tapahtuva susimetsästys ja tietysti myös salametsästys. http://www.sll.fi/etela-karjala/toiminta/terveisialuonnosta/metsastysjamoraali Sana "salametsästys" on minusta melko harhaanjohtava - se ei ole minusta metsästystä laisinkaan.

    VastaaPoista
  3. Salametsästys ei tosiaankaan ole metsästystä ollenkaan. Parempi nimitys tälle toiminnalle olisi riistavarkaus. Englanninkielessä salametsästykselle on oma vakiintunut terminsä
    Poaching, ei siis hunting.


    http://en.wikipedia.org/wiki/Poaching


    VastaaPoista
  4. Moraali ylipäätään... Filosofian opinnoista on jo niin kauan, että en lähde purkamaan käsitettä sen kummemmin palasiin, vaan tulkitkoon sen kuka miten tahtoo. Vetelen sensijaan puhtaalla mutulla ja fiiliksellä, pikkuisen viskin avustamanakin vielä.


    Mutusta tuntuu, että suhtautuminen metsästykseen on pitkälti samankaltainen sosiologinen ilmiö kuin suhtautuminen pedofiliaan tai ahkeruuteen. Valitsin tarkoituksella täysin päinvastaiset aiheet, sillä molemmilla on kulttuuritausta riippuen varmasti kannattajansa. En tarkoita, että pikkulasten raiskausta kannattaa kukaan, mutta jos ajatellaan vaikkapa 15 v tytön ja 25 v pojan naittamista keskenään, löytyy varmasti teidänkin suvustanne syyllisiä jo muutaman sukupolven takaa. Kyse on siis siitä mitä arvostamme ja mitä pidämme oikeana. Aikaperspektiivi on sikäli hyödyllinen, että oletettavasti esi-isämme ovat surffailleet melko samankaltaisella perimällä meidän kanssamme ja siten tehneet päätöksiä samalta geenipohjalta meidän kanssamme - aikalaisen kulttuurin höystämänä.


    Metsästys on meille monelle metsästävälle nykypäivänä hyvin tunnepitoinen asia. Siinä kun Joukahaiset villipeurojen aikana metsästivät elääkseen, metsästää nykymies viihtyäkseen. Moni varmasti ajattelee tämän olevan silkkaa paskaa, myös tämän saitin omistaja, mutta surullinen fakta vain on, että jopa luomuliha on tuotannon tehokkuuden kannalta aivan eri sfääreissä kuin metsässä juokseva riista. En tarkoita että kumpikaan näistä olisi toisensa yläpuolella, mutta tarkastelusuunnasta riippuen toisessa painotetaan yhteiskunnan toimivuutta ja tehokkuutta kun taas toisessa teoreettisia luonnonmukaisuuden arvoja.


    Teoreettisia siksi, että luontokappaleena ihminen muokkaa ympäristöään siinä missä siiseli pesäkoloaan.


    Tarkoitan tällä kaikella sitä, että ihmiskunnan elintaso ja koko on saavuttanut jo aikaa sitten niin suuret mittasuhteet, että riistan merkitys ihmisten ravintona on pelkkä kuriositeetti. Vetoaminen ruoan ekologisuuteen on siis yhtä tyhjää kuin ruotsalaisen siitostarpeet (olettaen, että Ruotsin kansa lisääntyy joko reproduktion kautta tai mitoosin kautta, muuta ei liene dokumentoitu).


    Pohjoismaisen ihmisen harrastama metsästys on varmasti eläimistön historiassa eettisin tapa hankkia eläinperäistä rojua lautaselleen. Koskaan aiemmin ei ole a) mietitty miltä "siltä potsilta tuntuu", tai b) noudatettu niitä sovittuja ettis-normatiivisia sääntöjä, kuin pohjoiseuroopassa tällä hetkellä. (osin myös etelässä, mutta makarooni on makarooni, ei ne ymmärrä...)


    Oma suhtautumiseni on se, että metsästys on jokaisen oma eettinen valinta. Jos eläimen tappaminen on itselle ok, niin sitten on - se on yhteiskunnan toimivuutta säätelevän lain mukaisesti suvaittavaa ja sikäli kenelläkään ei pitäis iolla nokan koputtamista. Se että tappaminen tehdään mahdollisimman eettisesti on jokaisen vastuulla ja tärkeä huomioitava seikka. Nykyinen metsästysvalvonta pitäisikin viedä enemmän asennekasvatuksen puolelle kuin teknisten oikeuskäsittelyiden helppoihin pykäliin.


    Minä metsästän ja pidän siitä todella paljon. Se osuu minun etiikkaani ja olen tyytyväinen siitä, että kansan yhteinen ääni on sen puolesta. Toisaalta raanakko on minulle aina kova pala, oli kyse pienestä tai suuresta eläimestä. Kuten metsästyslakikin määrää, niin raanakkoa on jahdattava aikaa tai vaivaa säästämättä. Metsästyksen oikeutus Suomen laissa on kuitenkin siinä, että yhteiskunta - ei yksittäinen henkilö - näkee metsästyksen humaanina tapana hankkia lihapitoista ravintoa. Muutoin se olisi jo kielletty.


    Ja miksikö metsästän? Puoliksi tiedän, puoliksi en. Se helppo puoli on metsästyksen suoma vapauden tunne ja luonnon läheisyys. Noita voi kokea kalallakin (iik, kuolleita kaloja, sielut helvetissä!), mutta metsästys tuo silti jotakin lisää. Se jälkimmäinen puoli onkin minulle selvittämätön. Vaisto? Olisiko niillä geeneillä kuitnekin jotakin yli älyn? EEeeiii... ei se olisi ontologisesti persistenssiä.

    VastaaPoista
  5. Näin metsästävänä, vaeltavana, luontokuvaavana, luontoretkeilevänä, luontoa suojelevana ja eläinten hyvinvoinnin eteen töitä tekevänä ihmisenä on pakko sanoa, että vaikka muuten kirjoitukset ovatkin erittäin osuvia ja hyviä, niin minusta meinaat hetkittäin sortua samaan poteronkaivamiseen, mihin pahimmillaan metsästysfoobikot sortuvat. "Niin sanottujen eläinaktivistien" leimaaminen kokonaisuudessaan tekopyhiksi lipsuu vähän samaan suuntaan kuin kaikkien metsästäjien leimaaminen juopoiksi räiskijöiksi.

    Ei kaiveta poteroita, vaan noustaan niistä, vaikka välillä pahimmat vastapuolen typerykset eivät samaan pystykään. Maailmassa tarvitaan vielä paljon eläinaktivismia ennen kuin sirkuseläinten kaltoinkohtelu, salametsästys, tehotuotantoeläinten kaltoinkohtelu, lemmikkien rääkkääminen ynnä muu oikeasti tuomittava toiminta on saatu edes siedettävälle tasolle. Se, että osa eläinaktivisteista on idiootteja (vrt. eräs FB-ryhmä) ei tarkoita, että kaikki olisivat, joten koitetaan pitää metsästäjien ja järkevien eläinaktivistien välit mahdollisimman hyvänä, koska olemme monessa asiassa lopulta samalla puolella.

    VastaaPoista
  6. Minunkin mielestäni tuo viimeinen lause on hieman kärkäs, jopa riitaa haastava (joskin osaltaan totta). Pidän metsästäjänä itseäni myös "eläinaktivistina ja luonnonsuojelijana", niinpä ymmärrän hyvin näiden asioien tärkeyden.

    VastaaPoista
  7. There’s little doubt 코인카지노 that FanDuel deserves to be high up on our listing, and you will not be dissatisfied. Despite missing a reside streaming perform, their site is straightforward to use and caters to new and experienced gamers. With an excellent new customer incentive, there’s not much wrong with Caesars Sportsbook.

    VastaaPoista