Eläinoikeusyhdistys Fauna valehtelee, osa II


Eläinoikeusyhdistys Fauna valehtelee tai ainakin johtaa tahallaan ihmisiä harhaan. Jatketaan ”Eläimet maalitauluna – metsästyksen kritiikkiä” – esitteen analysointia kohta kohdalta.


Väite:

Metsästäjien keskusjärjestö perustelee metsästystä luonnonhoitona ja kantojen säätelijänä. Teot ovat kuitenkin ristiriitaisia esimerkiksi metsäkauriiden kohdalla: Samalla kun selitetään kauriiden metsästystä eläinten aiheuttamilla maa- ja metsätalousvahingoilla, pyritään talviruokinnan avulla välttämään kauriiden talvikuolleisuutta ja vaikuttamaan naaraiden lisääntymismenestykseen.

Fakta:

Metsästäjät ylläpitävät sekä suojelevat riistalajeja ja koko luonnon monimuotoisuutta. Riistaruokinnalla parannetaan riistan mahdollisuuksia selvitä ankarasta talvesta ja ohjataan pois liikenneväyliltä sekä maa- ja metsätaloudelle haitallisesta käyttäytymisestä.

Ruokintapaikkojen antimet, kuten maissi, herne, vihannekset, juurekset, hedelmät ja vilja houkuttelevat paikalle monimuotoisen lajiston hyönteisistä, selkärangattomista, matelijoista, linnuista ja pikkunisäkkäistä. Ruokintapaikan runsauteen tuovat omat lisänsä erilaiset jätökset, nuolukivet ja suolistuksesta jääneet perkuujätteet. Ruokinnasta ja sen lajirunsaudesta hyötyy siis koko ravintoketju petoihin asti.

Aivan pienestä asiasta ei ole kyse, koska riistapeltoja ja ruokintapaikkoja on peräti 76.000 ympäri Suomea. Yksittäisille ruokintapaikoille saatetaan viedä jopa tuhansia kiloja ravintoa syksystä kesään. Tällaiset paikat ovat siis todellisia keitaita keskellä karuinta talvea ja osa sitä todellista käytännön luonnonsuojelua, kuten metsästäjien tekemä riistanhoitotyö yleisemminkin.

Väite:

Toisin kuin monessa maassa, Suomessa on sallittu ns. hetitappavien rautojen käyttö. Käytännössä eläimet eivät kuole raudoissa kivuttomasti tai nopeasti. Raudat eivät myöskään valitse uhrejaan: loukkuihin jää rauhoitettujakin eläimiä.

Fakta:

Hetitappavia rautoja käytetään minkin ja näädän pyynnissä, joihin niiden teho on täysin riittävä. Hetitappavat raudat sijoitetaan suojusputkeen, jolla estetään muiden eläinten joutuminen pyyntilaitteeseen.

Yleisemmin käytetään elävänä pyytäviä loukkuja, jotka tarkistetaan vähintään kerran vuorokaudessa. Pienpedot liikkuvat yleensä hämärässä ja loukut tarkistetaan aamuisin, jotta eläin joutuisi olemaan loukussa mahdollisimman vähän aikaa. Jos loukkuun joutuisi rauhoitettu eläin, se vapautetaan vahingoittumattomana mahdollisimman nopeasti.

Väite:

Lisäksi Suomessa saa metsästää hämärällä, mikä hankaloittaa lajintunnistusta sekä ampumatarkkuutta.

Fakta:

Hämärässä (kyttäys)metsästys on täysin luonnollista ja aiheuttaa eläimille vähemmän stressiä, kuin ajojahti päivällä. Ampumamatkat sovitetaan valitseviin olosuhteisiin ja lajintunnistus ennen ampumista on täysin itsestään selvää jokaiselle metsästäjälle. Kaikki tuntemani metsästäjät noudattavat Metsästyksen eettisiä periaatteita.

Väite:

Suomessa elää noin parisataa sutta. Suden pääravintoa Suomessa on hirvi. Jos susilauma hajotetaan esimerkiksi tappamalla osa laumasta, joutuu yksinäinen susi tyytymään pienempiin saaliisiin, kuten peuraan, myyriin, jäniksiin, lintuihin ja kauriisiin. Yksinäiset sudet saattavat aiheuttaa myös kotieläinvahinkoja. Tosin on myös susilaumoja, jotka erikoistuvat koiriin tai kotieläimiin.

Susikannan tasaista leviämistä hidastaa myyttinen pelko sudesta pahana petona. Ihmisen päälle hyökkääminen on kuitenkin todella epätodennäköistä: susi karttaa luonnostaan ihmistä ja ahdistettunakin se pyrkii pakenemaan eikä hyökkäämään. Susi on viimeksi tappanut ihmisen Suomessa vuonna 1883, eikä tästäkään tapauksesta ole varmuutta.

Fakta:

Susi ei ole millään muotoa uhanalainen laji ja se luokitellaankin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan elinvoimaiseksi lajiksi. Suomen susikanta on koko itärajan pituudelta yhteydessä Venäjän susipopulaatioon. Se on siis osa noin 30.000 sutta käsittävän esiintymän reunapopulaatiosta.

Erämaassa elävät sudet karttavatkin luonnostaan ihmistä. Susikannan levittäytyminen koko maahan on aiheuttanut viikoittain tilanteita, joissa susihavaintoja (ja vahinkoja) syntyy keskellä ihmisasutusta. Tuskin kukaan haluaa susia taajamaan, omiin pihoihinsa tai lastensa leikkipaikkojen ja kouluteiden lähelle. Tarkkaan rajoitettu ja nimenomaan ongelmayksilöihin keskittyvä metsästys on omiaan lisäämään susien ihmisarkuutta, eli niiden normaalia käyttäytymismallia.

Väite:

Pienpetojen, kuten minkin, supikoiran ja ketun kannat ovat kasvaneet ihmisen toiminnan seurauksena. Avohakkuut lisäävät pienjyrsijöiden määrää, mikä taas kasvattaa pienpetokantoja. Metsästäjät perustelevat pienpetojen pyyntiä muun muassa sillä, että ne syövät maassa pesiviä metsäkana- ja vesilintuja, joiden kannat ovat muutenkin laskussa. Samaan aikaan metsästäjät tappavat kuitenkin itse vuosittain noin 300 000 metsäkanalintua ja yli puoli miljoonaa vesilintua.

Fakta:

Minkki ja supikoira ovat Suomen luontoon kuulumattomia vieraspetoja. Suomen luonto tai sen tasapaino ei tarvitse yhtään minkkiä tai supikoiraa. Pienpedot tuhoavat paljon myös muiden kuin metsästettävien lajien pesiä. Viimevuosina pienpetopyyntiä on toteutettu luonnonsuojeluviranomaisten, riistanhoitopiirien, maanomistajien ja metsästäjien yhteistyössä.

Metsästys perustuu kestävän kehityksen elonkorjuuseen, jossa ihminen ottaa osansa luonnon tuotosta. Vieraspedot saattavat tuhota paikallisesti kokonaisia lintupopulaatioita.

Väite:

Ainakaan mantereella pienpetojen tappamisella lintukantojen kohentamiseksi ei ole sanottavaa hyötyä. Tutkimusten mukaan kettujen kohdalla metsästäjät ja ansastajat voivat tappaa 70 % kaikista ketuista tietyllä alueella vuosittain ilman, että sillä on vaikutusta kettujen lukumäärään. Kun kettuja on paljon, on populaatiossa sosiaalista painetta, ja vain alfanaaraat lisääntyvät. Alhaisemmassa asemassa olevat ketut ovat silloin hedelmättömiä. Kun kettuja on vähän, myös alemmalla arvoasteikossa olevat ketut voivat lisääntyä. Myös poikueet ovat tällöin suurempia.

Fakta:

Rannikolla tai saaristossa tehdyllä pienpetopyynnillä ei ole minkäänlaista pohjaa, jos pienpedot voivat vapaasti lisääntyä sisämaassa ja levitä jatkuvasti uudestaan rannikolle.

Viitattu tutkimus on täysin epäuskottava, se ei pidä yhtä metsästäjien arkipäiväisten kokemusten kanssa, eikä näin ollen voi olla Suomalaista alkuperää. Se ei siis kerro Suomen luonnossa esiintyvistä ketuista.

Väite:

Supikoiria metsästetään usein sen takia, että niitä pidetään lintujen tuholaisina. Supikoirat ovat kuitenkin kaikkiruokaisia: ne syövät pääasiassa pikkunisäkkäitä, sammakoita, matoja, hyönteisiä sekä marjoja ja yrittävät vain harvoin pyydystää lintuja. Esimerkiksi Latviassa tehdyn tutkimuksen mukaan tuhannesta tuhoutuneesta vesilinnun pesästä oli supikoira ollut syyllinen vain yhdeksään.

Fakta:

Supikoiraa metsästetään turkisriistana ja osana luonnonsuojelua. Supikoira ei kuulu Suomen luontoon, eikä luontomme kaipaa yhtään supikoiraa.

Linkki osaan III

2 kommenttia:

  1. Väitteeseen pienpetokantojen noususta ihmisen toiminnan seurauksena lisäisin vielä faktaosuuteen tämän olevan todellakin vahva tosiasia.
    Jo tälläkin perusteella olisi aivan järjenvastaista antaa tällaisen vahvasti vinoutuneen populaation räjähtää käsiin. Tälle täytyy ihmisen tehdä myös asiaankuuluvat toimenpiteet eli hillitä tai vähentää kantaa?

    VastaaPoista
  2. Väitteeseen pienpetokantojen noususta ihmisen toiminnan seurauksena lisäisin vielä faktaosuuteen tämän olevan todellakin vahva tosiasia.

    Jo tälläkin perusteella olisi aivan järjenvastaista antaa tällaisen vahvasti vinoutuneen populaation räjähtää käsiin. Tälle täytyy ihmisen tehdä myös asiaankuuluvat toimenpiteet eli hillitä tai vähentää kantaa?

    VastaaPoista