Ihmisen biologinen kehityshistoria

Esi-ihmiset alkoivat syödä lihaa 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja organisoidusti metsästää noin puoli miljoonaa vuotta sitten. Tämä mahdollisti suurelta osin ihmisaivojen kehittymisen ja inhimillisen kulttuurin nousun. Metsästys mahdollisti myös paremman puolustautumisen pedoilta.

Voidakseen metsästää ja teurastaa, ihminen joutui keksimään aseita, ansoja, muita välineitä sekä työkaluja. Eläinten äänten matkiminen metsästystarkoituksessa kehitti ihmistä musiikillisesti ja kielellisesti. Tämä johti myös lisääntyvään eettisten sääntöjen tarpeellisuuteen, tuli tarve määritellä miten ja koska aseita voi käyttää. Paradoksaalista kyllä, ilman metsästystä ei olisi voinut kehittyä niin etuoikeutettua ja luonnosta vieraantunutta ihmistä, joka voi nyt vastustaa metsästystä.

Ensimmäisestä ihmisestä alkaen Suomessa on aina metsästetty. Itse asiassa, Suomen asuttivat metsästäjät. Kivikaudella ihmiset asuivat osan vuotta rannikolla ja osan sisämaassa. Liha ja kala olivat tärkeimpiä elintarvikkeita. Rannikolla syötiin hylkeitä, metsäsuomessa hirviä, majavia ja kaloja, pohjoisemmassa pääosin peuraa.

Suomessa kivikaudella ravinto jakautui 45% lihaan, (30% hylje, majava, peura ja hirvi. 10% jänis, kettu, orava, saukko, näätä, karhu ja koira. 5% linnut) 30% kalaan, sekä 25% sieniin, marjoihin, pähkinöihin ja siemeniin. Rautakaudella maanviljely ja karjatalous yleistyivät, mutta vaihteli suuresti eri alueilla ja vuosina ollen keskimäärin 45%. Riistan, kalan ja keräilyn osuus oli kuitenkin yhä 55%.

Ihminen on siis luontojaan metsästäjä. Metsästyksen kieltäminen rikkoo perusoikeuksiamme elää lajillemme tyypillistä elämää. Turvallisesti ihmisen lemmikkinä elävillä kissoilla ja koirillakin on saalistusviettinsä. Monet lemmikkien turhautumiseen johtavat ongelmat juurtuvat juuri metsästysvietin tukahduttamisesta.

Ihminen on ja on aina ollut osa luonnon kiertokulkua. Nojautuminen pelkästään tehomaatalouteen on vaarallista, koska se on herkkää häiriötekijöille. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat viimevuosina raportoidut mehiläisten kuolemat ja valtavat taloudelliset menetykset, kun tämä luonnollinen ravintoketjun osa on paikoin kadonnut. Ihminen on aivan yhtä luonnollinen osa ravintoketjua, kuin kaikki muutkin eläimet. On arvaamatonta ja vaarallista yrittää poistaa kokonaan ihmistäkään tästä ketjusta.

ihminen on toimillaan monin tavoin järkyttänyt villin luonnon tasapainoa raivaamalla peltoja, hoitamalla metsiä, rakentamalla teitä ja taloja. Urbaanissa ympäristössä, eikä edes kovin lähellä sitä voi olla luonnollista tasapainoa ilman ihmistä. Ihmisen väliintuloa tarvitaan joidenkin lajien suojeluun ja toisten tasapainottamiseen tai torjumiseen. Olisi edesvastuutonta muokata elinympäristöä kaikin tavoin ja jättää se sitten oman onnensa nojaan tässä tasapainottomassa tilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti